Löytöjä

Lauantai oli shoppailupäivä ja kun kyläämme on kohta avautumassa uusi ostoskeskus niin sinne muuttavat  liikkeet pitävät muuttomyyntejä eli kaikkea kivaa hirrrrveeen halvalla.

Uuteen kotiin lähtikin seuraavat ihanuudet:

Trendikengästä Blancon saappaat 14,70€

Seppälästä ballerinat 14,90€

Seppälästä paidat n.20€/kpl

Moda Laaksolta panta 5€

Vaatekaappi sai täytettä, mutta purnukkavarastot on pikkuhiljaa vähentyneet muista kuin jokapäiväisistä tuotteista. Muita "kevätsiivousta" tekeviä?

Musta tulee isona....

Pikku tyttönä kerroin topakasti äidille haluavani isona 6 lasta ja isot tissit. Noh, puolet tästä on tainnut toteutua, mutta puolet on vielä toteuttamatta. Pitkään ajattelin, että musta tulee äiti jo ennen kuin täytän 25v, mutta ihan en siihen mennessä kerinnyt lapsia pyöräyttämään. Taisin olla tuon ikäinen kuin pöyristyneenä soitin W:lle että meidän pitäs sitten tehdä niitä lapsia ku mä alan olemaan muka liian vanha kohta! Olin siis käynyt neuvolassa uusimassa e-pilleri reseptin ja koin neuvolatädin suorasukaiset utelut ja papatukset iästäni melkoisena painostuksena, mitä hemmettiä mun lapsien hankkiminen sille kuului!? Olihan toki välillä ajatuksissa ollut että mitäs jos meidän perheeseen syntyisi lapsi, mutta hyvin nopeasti ne ajatukset hävisi kaupan kassajonossa kiukuttelevaa lasta seuratessa.

Kerroin tuota neuvola kokemustani monille jos keskustelut pyörivät lapsissa yms. ja yleensä sain ihan samanlaista ihmettelyä ja sympatiaa osakseni. Kunnes sitten eräissä illanistujaisissa satuin taas kertomaan tuon kokemukseni muiden kertoessa omiaan ja sain eräältä paikalla olleelta täysin erilaisen näkökulman asiaan: Mitäs jos tuo ärsyttävän tuputtava täti kertoikin faktoja? Että naisten keho muuttuu ja lapsien saaminen voi hankaloitua iän myötä? Ehkä neuvolatädin tarkoitus oli vain herättää 25v parisuhteessa oleva neiti todellisuuteen. Lapsien saaminen ei kaikille ole muutenkaan itsestään selvyys, mutta todennäköisyys pienenee väistämättä eikä välttämättä koskaan tule semmoista "oikeaa hetkeä". Jäin miettimään tuota ja totesin, että neuvolatäti taisikin tarkoittaa ihan hyvää, en vain ymmärtänyt tuolloin asian ydintä ja toki asioiden esittämistavallakin on merkitystä.


Se miksi tästä nyt kirjoitan ei tarkoita, että suunnitelmissamme olisi ryhtyä lapsien "tekoon" vaan katselin telkkarista todella koskettavan dokumentin: Dokumenttiprojekti: Hiljaa toivotut. Millaisen tunteiden vuoristoradan mies ja nainen kokevat, kun lapsen saaminen ei onnistu ilman lääketieteen apua? Tarina kahdesta pariskunnasta hedelmöityshoitojen loputtomassa putkessa.



Dokumentissa oli 2 pariskuntaa, joista toinen oli jo vuosia käynyt hoidoissa ja toinen ilmeisesti vasta lähemmäs vuoden tai jopa alle. Ainakin tämmöisen käsityksen sain. Jokaisen hoidon jälkeen raskaustestin tekeminen ja tuloksen jännittäminen oli aika rankkaa katsottavaa...mitä jos viivaa ei ilmestykään ja toivo musertuu pettymyksen alle. Ja näinhän siinä useamman kerran molemmilla kävi ja kerran kun toivoa olikin niin se meni kesken. En voinut olla itkemättä ja toivoin koko ajan hyviä uutisia molemmille pariskunnille. Onneksi dokumentti loppui iloisiin tunnelmiin, molemmille pariskunnilla syntyi terveet lapset ja itselle jäi semmoinen olo, että jos joskus tuossa samassa tilanteessa olisi niin jaksaisi yrittää ja pitää toivoa yllä.

Suosittelen katsomaan tuon dokumentin Ylen Areenasta jos aihe kiinnostaa.

Kevättä odotellessa

Tässä muutamia räpsyjä viime viikolta auringon helliessä kotiamme.

Väriterapiaa

Olo alkaa kohenemaan, mutta voimissa ei ole vielä kehumista. Tsemppasin tänään sen verran, että kävelin kiven heiton päähän Prismaan ja ostin 3 kimppu tulppaaneita piristämään näitä kotona könötys päiviäni. Ihana auringonpaiste helli nassua kotimatkalla ja vaikka laahustin viimeset metrit niin kylläpä piristi mieltä. Toivottavasti jo huomenna jaksaisin paljon paremmin, täällä kotona kun sitä kuntoaan ei ehkä huomaa, mutta tuolla pakkasessa kyllä tuntu, että akku tyhjeni liian nopeasti ja ihan naurettavan lyhyellä matkalla.

Kaikesta huolimatta tässä teillekin piristystä päivään...yritän näistä nauttia niin pitkään kunnes puutarhurimme huomaa uudet uhrinsa ja käy nuo katkomassa.

Toipilaana

Nyt aloitan väkisinkin kilojen karistamis kuurin kun maanantaista asti vatsa oikutellut ihan kunnolla ja kun vatsaa rauhoittavat lääkkeetkään ei näytä auttavan niin lääkärisetä määräsi lepoa ja perjantaihin asti vain nestemmäistä ruokavaliota....hieman oli sormi suussa kaupassa kun heikotus tärisytti koko ajan niin että teki mieli istahtaa kaupan lattialle ja piti miettiä mitä mä voin ostaa. Mukaan lähti mustikkakeittoa, jaffaa ja soijajukurttia. Illalla kokeilen soseuttaa mustikoita ja muutaman viipaleen banaania kaveriksi. Peukut ja varpaat on pystyssä, jotta suunta ois parempaan päin. Inhoan kipeenä olemista, etenkin vatsan takia kun päivät kuluu niiiiin hitaasti lepäillen ja kaikki lepposat virikkeetkin alkaa kyllästyttämään jos ei untakaan riitä päivälle. Iltasin olenkin sit jo niin turhautunut lepäilyyn että jos vain ollut energiaa niin jtn yritän puuhailla kotona ja sitten yöllä sitä katunut kipujen palatessa. Komea hoitsunikin ahkeroi päivät töissä ja illat menee treeneissä niin potilaan pitää melkein itsekseen pärjätä. Jotain piristystä tähän päivään kuitenkin pilkottaa pilven takaa, nimittäin aurinko. Taidan mennä ottamaan auringonsäde hoitoa peiton alle.

Visparii!

Paukkupakkaset väistyivät ainakin hetkeksi ja nyt on hyvä sauma tyhjentää pakastinta. Tavoitteena ois seuraavien kovien pakkasten aikana pakastimen sulattaminen ja kivahan se ois jos ois vähän vähemmän roudattavaa pihalle sulatuksen ajaksi. Niimpä päätin käydä puolukkavaraston kimppuun ja tein pienen satsin vispipuuroa. Hieman tönkköä puurosta tuli ja vatkaukseenkin meni aikaa normaalia pitempään, mutta hyvältähän tuo maistu. Loppujen lopuksi visparin tekoon ei kauaa mene, joten voisi ottaa tavoitteeksi tehdä jokin kiisseli tai vispipuuro viikottain. Mustikat luultavasti saan mutusteltua smoothien muodossa, lempparina on ihan perus mustikkabanaanismoothie.

Ruusupuu

Ruusut ei meillä säily muutamaa päivää pitempään, kiitos reippaiden puutarhuriemme, jotka käyvät nyhtämässä heidän mielestään liian tuuheat ruusukimput harvemmiksi kuten alla näette

Nyt ei kuitenkaan ole oikeasti ruusuista kyse vaan Ponyn ruusupuu puikoista. Ostin nämä Tallinnasta Karnaluksin liikkeestä ja useamman kuukauden kutomistauon jälkeen päätin ottaa nuo kokeiluun. 

Päätin tehdä jämälangoista kotisukat ja nuo on ihan täydelliset puikot: ei kilise ja kolise, sormiin ei jää painaumia ja lanka liikkuu hyvin.Hitaana kutojana oon saanut parin päivän aikana tän verran tehtyä, mutta nopeammin tuo on sujunut kuin normaalisti. Sormetkaan ei ole niin kipeenä kuin normaalisti kutomisen jälkeen kun puristan puikkoja etteivät tipu käsistä.

Suosittelen!

Takapihan kavereita

Tämän viikon aikana pakkaset paukkuivat ja aurinko paistoi. Jäljet lumihangessa paljasti meidän takapihan kavereiden olleen liikenteessä. Kissoja, lintuja, pupuja ja muutama isojalkakin.

Sunnuntai aamun valjetessa mittari näytti rapiat -28 astetta ja aurinko pilkahteli taivaalla, mutta mitä tämä neiti teki: teki kupposen kuumaa mehua ja kömpi sohvalle viltin alle nököttämään ja surffailemaan huonekalu- ja sisustuskauppojen sivuille. Koko viikon aamusin toteutunut toppausprosessi ei ollenkaan houkuttanut ja pysyttelin iltapäivään asti visusti sisällä. Iltapäivällä reipastuttiin ja lähdettiin herkkupatojen äärelle W:n isälle.

Perillä oli aivan ihana tunnelma: erilaisia lyhtyjä, pihavaloja ja yllätyksenä näin metsän reunassa 4 metsäkaurista. Bambit olivat arkoja, mutta tulivat meidän ollessa sisällä hyvinkin lähelle taloa ja niitä sitten tiirailtiin ikkunoiden takaa.Herkullisten ruokien jälkeen huomattiin talon toisella puolella rusakoita murkinoimassa syöttöpaikalla ja vielä myöhemmin lisää bambeja.Yllätyin itsekin kuinka ihastuin noihin siroihin eläimiin ja toivon kovasti että ne selviävät näistä pakkasista ja talvesta ylipäätään.Illan pimetessä alkanut lumisade loi satumainen tunnelman kotimatkalle. Takapihan kavereiden jäljet peittyvät, mutta siellä ne jatkavat kulkuaan.