Hieman uutta, mutta paljon vanhaakin

Vaikka kuinka toivoisin, että olisin saanut aikaiseksi paljon muitakin muutoksia niin
eipä nuita hirveesti ole.

Saunan pukuhuoneeessa/treenikamppeiden säilytystilassa vaihdoin joulun jälkeen verhot ja kaivelin kaapista meille vanhat, mutta tänne uudet verhot. Väriläiskäksi laitoin tekopionit verhojen sisäsivujen klipsuihin.
Kuvaaja (eli minä) ei osannut ottaa kauheen hyviä kuvia, mutta hieman nuo fuksian sävyiset pinot näkyvät ja tästä kuvasta kyllä pistää silmään tuo  meidän tohveli ja villasukka kori. Luonnossa se ei juurikaan häiritse, mutta tähän kuvaan sen ois voinut siirtää pois.
Karvakerien lempparipaikka on ylläri pylläri pinkkien istuintyynyjen päällä. Tyynyt ovat sisällä talvisäilytyksessä, mutta kesäsin kiikutan ne pihalle grillikatoksen tuolien piristeeksi.

Innostuin hieman tuunailemaan kransseja ja oikealla seinällä oleva kranssi sai uuden nauhan ympärilleen ja talvinen tunnelma muuttui kertaheitolla keväisemmäks. 

Ulko-ovessa meillä keikkuu vieläkin jouluinen ovikoritse ja teimpä sitten toisenkin kranssin tuunauksen vanhasta verhosta ja pienestä talo koristeesta. Huomenna käyn kokeilemassa miltä se näyttää paikoillaan ja jos ei sovi niin sitten se kyllä sopii tänne sisällekin. 

Seuraavaksi siirryin romupöytäämme eli eteisen lipaston päälliseen. Siihen lasketaan avaimet, puhelimet, lompakot, lippulappuset, hanskat, pipot ja kaikkea mitä taskuista löytyy. Pitkään siinä oli telineessä roikkuva lyhty ja se alkoi tuntua liian jouluiselta, joten uutta ideaa kehiin. Tulppaani lasimaljakkoon ja puun karahka lyhtyyn törröttämään, sisustuskivien kaveriksi. Karahkaan vielä sydän riippumaan niin avot, tilataitepläjäys on valmis.

Päivän päätteeksi kävin hakemassa Hanko Sushista take awaynä ihanan setin...tosin unohdin kotimatkalla, että kassissa oli kaunista ruokaa ja reippaan kävelyn päätteeksi herkkusettini oli hieman mullin mallin.

Eipä se makua haitannut ja vatsa tuli täyteen.

Lomatunnelmia Egyptistä

 Aikaa edellisestä postauksesta on vierähtänyt reilu 6kk ja kaikenlaista mukavaa kerrottavaa tuolta väliltä olisi ollut, mutta jostain syystä kertaakaan en saanut aikaiseksi edes aloittaa postausta. Nyt innostuin naputtelemaan postauksen kevät kukista, joten miksipä en laittaisi vähän reissukuviakin.

Varasimme jo viime vuoden syksyllä viikon lomareissun Egyptin Hurghadaan, tarkemmin vielä Makadi Bayhin. Neitsyt matka Egyptiin välillä jännitti, mutta enimmäkseen sitä vain odotti innoissaan. Jännitys johtui uutisista Kairon lähiympäristön mellakoista ja muista levottomuuksista. Ja ehkä pienesti myös muiden huonoista kokemuksista Egyptissä. Mutta jännitys oli turhaa, nautimme reissustamme ja vaikka muutama

juttu jäi tekemättä parin päivän sairastelun takia, loman aikana aivot nollattiin, rentouduttiin täysin ja nautittiin toistemme seurasta. 

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä lähdettiinkin heti koko päivän retkelle Luxoriin. Aamu kuudelta herätyskellot piristen noustiin ja pikkasen väsyneenä kömmittiin bussiin jatkamaan unia.
Kaikki kohteet olivat ehdottomasti näkemisen arvoisia ja tässäpä teillekin maistiaisia.


Hatšepsutin temppeliin olisi ollut hieno päästä sisälle asti, mutta olihan tuo ulkoakinpäin
melko vaikuttava, vai mitä mieltä olette?

Tämmöset maisemat Hatšepsutilla oli...ei huono

Karnakin temppelissä sitten pääsikin seikkailemaan ihan oikeasti. Siellä ois voinut kuluttaa koko päivän ja harmitti ettei meillä ollut parempaa kameraa mukana, mutta kyllähän näistäkin pääsee tunnelmaan.

Ja sitten muihin kuviin. 

Loman viimeisenä päivänä päätettiin ottaa hennatatuoinnit ja tässä mun hennasta tuli erityisen hieno. Hieman houkuttaisi ottaa vastaavanlainen oikea tatska, mutta onneksi oon niin herkkä että tuskin pystysin kivun takia sitä koskaan ottamaan.

Kevään tuntua

Aurinkoisten päivien myötä kauppareissuilta on meille kotiutunut jo parit
tulppaanikimput. Ne kuuluu ehdottomasti kevään odotukseen, aurinkoisiin päiviin ja
loppujen lopuksi puutarhurimme nautiskelee katkoen  varret kun nuput aukeaa.

Tässä muutama piristyskuva teillekin

Nämä alla olevat kuvasin heti, joten olivat vielä muovissa toipumassa kotimatkasta.

Tulppaanien lisäksi piristykseksi oon ostanut jo pari kertaa narsisseja, koska niistä ei
meidän puutarhurikaan välitä ja nekin ovat iloisia väripilkkuja.
Normaalien ruukkujen sijaan istutin narsissit tämmöseen parvekelaatikkoon ja
tulos näyttikin niin kivalta että taidan näin tehdä jatkossakin.

Eikä siinä kaikki.....Tiimarin esitteestä bongasin pääsiäisruoho- ja ohrasiemenet.
Pääsiäisruohon kasvatan meidän iloksi ja ohraa sitten karvakerien iloksi. Kerrankin neideillä on jtn semmoista vihreetä tarjolla mitä kukaan ei kiellä syömästä. Punaisessa astiassa on itämässä pääsiäisruoho ja valkoisissa
pienissä ohra. Ohra kipot voi sitten ripotella pitkin kotia kisuilla herkuttelupaikoiksi.

Saattaa toki käydä niin että innostuin hieman liian aikaisin ja pääsiäinen vietetään ilman
ruohoja, kiitos ahkerien puutarhuriemme.

Rullat järjestykseen

Oon käynyt jo useamman kerran Sokoksella hypistelemässä erästä telinettä ja kun löysin sen alennusmyynneistä 8€ hintaan niin vihdoin se pääsi meidän kotiin.

Se on vessapaperiteline. Aivan, eikä mikä tahansa vessapaperiteline vaan tämmöinen

Eikös olekin suloinen eikä yhtään haittaa että rullat on näytillä.

Kuva on otettu olkkarissa kun vessan valot on liian hämärät kuvien ottamiseen 

pimeenä päivänä. Saa nähdä kuinka kauan kestää että telineessä on lähinnä tyhjiä hylsyjä.

Kaks mummoo meni mustikkaan, toinen ei mahtunut

Eilisen Helsinki päivän jälkeen uni maittoi koko yön, mutta aamulla heräsin pirteänä jo 7.30 ja eipä sitten enää unimasa tullut kylään joten siitä päivä alkoi. Puuhailin kotihommia ja aloitin lauantaipäivän blogikirjoituksen väsäilyä. 12 pintaan lähdin piipahtamaan torilla missä oli elomarkkinat. Paikalla oli paljon kojuja ja onneksi myös asiakkaita. Kauppa kävi ja aurinko paistoi...kunnes jostain ilmesty mustia pilviä ja ilma muuttui melko painostavaksi. Eilen jo sateli kun oli kivoja suunnitelmia tehty, pitikö vielä tänäänkin. 

Seuraavaksi suunnitelmissa oli mustikanpoimintaa saman ystävän ja hänen isän kanssa. Ajeltiin rankkasateessa hakemaa isä mukaan ja pidettiin peukkuja että sade lakkaisi ja niinhän se lakkasi ja aurinko alkoi kuivaamaan melkoisella porotuksella. Ajeltiin kaupungin liepeille, tulevan asuntomessualueen viereiseen metsikköön ja kyllähän siellä mustikkaa riitti. Tällä suuntavaistolla ei parane metsään lähteä yksin, joten kuljettiin porukalla koko ajan. Mukana oli 3 ämpäriä ja reilun tunnin päästä ne alkoikin jo olemaan täys, kunnes sitten löydettiin kantarelleja ja niitäkin käytiin poimimassa yhteen ämpäriin. Mustikat saatiin puhtaaksi suit sait sukkelaan jännällä imurilla ja kotiin päästessä ei tarvinnut kuin pistää ne pussiin ja pakkaseen.

Metsästä juteltiin vitsistä: kaks mummoo meni mustikkaan, toinen ei mahtunu. Monella on omat salaiset mustikkapaikkansa eikä niitä kerrota, edes ystäville. Etenkin vanhemmassa porukassa tätä esiintyy melko paljon. Kyllähän se harmittaisi jos omalta suosikkipaikalta olisi mustikat poimittu, mutta kun ei ne isoimmista metsistä heti lopu kesken. Tuollakin oli vielä vaikka kuinka paljon jäljellä ja ystävän isä on kuitenkin lähes 100l käynyt jo parin viikon aikana poimimassa. 

Joten eiköhän se toinenkin mummo mahtuisi mustikkaan, vai mitä mieltä ootte?

Nyt kaikki mustikoita poimimaan, niitä on varmasti vielä isoimmissa metsissä ja sieniäkin saattaa löytyä.

Huomenna mennään Korkeasaareen, Korkeasaareen, Korkeasaareen....

Eipäs mennäkkään ku eilen oltiin.

Sain pari viikkoa sitten lapsuuden ystävältäni viestiä, että lähtisinkö viettämään hänen kanssaan Helsinki päivää. Ehdotuksena oli aamulla kiertelyä hietsun kirppiksellä ja sitten lounaan jälkeen Korkeasaareen sukulaisia moikkaamaan. Mitäpä muutakaan vastasin kuin, että ehdottomasti lähdetään! 

Nimpä eilen aamulla heräiltiin ajoissa ja pienestä sateesta huolimatta junailtiin Helsinkiin. Helsingin asemalta meinattiin samantien lähteä kohti Tikkurilaa kun huomattiin ihanan suloinen junavanhus Valtteri odottamassa kyytiläisiään. Ikkunoista nähtiin sisällä ihania tapettaja ja tunelma näytti olevan muutenkin kuin vuosikymmenten takaa. Ilmaisia lippuja olisi ollut tarjolla, mutta päädyttiin kuitenkin jatkamaan matkaa kohti kirpparia. Muutama kuva kuitenkin räpsästiin, mutta valitettavasti kaikki päivän kuvat ovat ystäväni puhelimessa. 

Kävellessä katseltiin ihania näyteikkunoita ja kaupunki näytti heräilevän sateisen sumuiseen lauantai aamuun.

Hieman epäiltiin olisiko kirpparialue sään takia aivan tyhjä, mutta jo kaukaa nähtiin ihmismassat ja paljon pöytiä. Mahan kurina hillitsi ryntäämistä suoraan pöytien ääreen ja herkkukojusta valkattiin lihapiiraspalaset ja juotavaa. Herkkujen jälkeen lähdettiin kiertelemään pöytiä ja melko pian todettiin hauska reaktio ihmisissä.
Jos pysähdyit kojulle missä ei ollut vielä muita asiakkaita, hetken päästä siihen ryntää useampi muu ja kohta olet purituksissa tai työnnettynä pois apajiltasi. Siellä tosiaan sai välillä pitää puoliaan jos halusi katsella rauhassa tarjontaa. Mitään aarteita ei lähtenyt mukaan, mutta kiertely oli erittäin viihdyttävää. Paikalla oli 

selkeästi ammattilaisia joilla oli isot kassit mukanaan ja pöydät tutkittiin vauhdilla, etenkin tinkiminenkin oli hallussa. 

Kierroksen jälkeen käveltiin eri reittiä takaisin keskustaan ja mitä me löydettiinkään....Cupcake liike . Aivan ihastuttavan näköinen pieni liike mikä suorastaan huusi meidät tulemaan sisälle. Se oli sisustettu todella nätisti ja tiskissä oli tarjolla muistaakseni 6 erilaista makuyhdistelmää. Mä valitsin mansikkavalkosuklaan ja ystävä raparperimarengin. Yhden kuvan löysin herkuistamme

Mutta....ne näytti paremmalta kuin olivat. Ilmeisesti kakkuset oli tehty etukäteen ja pakastettu, koska mansikat ja raparperit oli kohmeisia ja kakku oli aika kuiva, ei ollenkaan juuri leivotun pehmeä ja maukas. Päällinen oli hyvää, mutta maku oli kyllä kokonaisuudessaan melkonen pettymys, harmi sinällään, koska

liikkeen idea on aivan ihastuttava. 

Matkaa jatkettiin kauppoja kierrellen ja lounaalle päädyttiin Virgin Oiliin. Ensimmäistä kertaa siellä käyneenä en voi kuin kehua. Pääsimme istumaan hämyisen ruokasalin perälle ja ympärillä tuoksui toinen toistaan ihanampi annos. Päädyimme pitsoihin (niitä on useampi suositellut) ja valitsin omaani ilmakuivattua kinkkua, gorgozolajuustoa, herkkusieniä, tomaattikastiketta ja mozzarellaa. Lätty vei kielen mennessään ja pakko oli syödä viimeiseen viipaleeseen asti. Massut täynnä astelimme ulos ja mikä meitä odottikaan...auringonpaiste ja  terassikin oli täyttynyt janoisista lauantaipäivän viettelijöistä. 

Lähdimme ihmismassan mukana kohti kauppatoria ja matkalla pysähdyimme parin eri katusoittajan kohdalle kuuntelemaan hyvää musiikkia. Torilla kojuja ja ihmisiä riitti ja mukaan tarttui rasiallinen vadelmia...ilman matoja. 

Ostimme liput laivaan ja hetken odottelun jälkeen  Vispilä otti meidät kyytiinsä ja lähdettiin kohti Korkeasaarta. Jo junamatkalla huomasimme molempien käyneen euroopan reissuIlla eläintarhoissa ja niimpä innolla odotimme vuosien tauon jälkeen Korkeasaareen pääsyä. Perillä lähdimme kiertelemään saarta ja koska päivä oli parhaimmillaan ja aurinko porotti niin osa elämistä oli päikkäreillään. Emme nähneet simpansseja eikä karhukaan jaksanut korvaansa lotkauttaa meille. Mutta oli kiva kierrellä ja muistella lapsuuden retkiä samaan paikkaan. Harmikseni siellä ei enää ollut vedettäviä kärryjä lapsille vaan ihan normaaleja rattaita. Tosin osa tarhoistakin oli niin korkealla kallioiden päällä, ettei ne ehkä enää olleet käytännöllisiä. 

Pikkuhiljaa alkoi väsyttämään, etenkin jalkoja ja lähdettiin pienemmällä laivalla kohti kauppatoria ja rautatieasemaa. Junamatkalla olikin jo melko hiljaista ja väsymys valtasi molemmat. Kotona kylmä suihku ja jalkoihin viilentävää rasvaa ja hetkeksi ylös. Aivan älyttömän ihana päivä ja melkeimpä voisi ottaa jokavuotiseksi perinteeksi.

Sota! Niina vs etanat

Joopa joo...etana ellit meinasvat rouskuttaa mun daalian lehdet olemattomiin ja samettiruusut sai jo kyytiä, joten olen nyt melko ahkeraan kykkiny pihalla etanavahdissa ja poistellu ilta aterialle saapuvia limalönttejä. Eilen päätin kokeilla olut ansaa ja kyllähän tuo näyttää maistuvan, tänäänkin 3 isoa lötjäkettä oli oluthimoissaan suuntaamassa olutkippoon ja pääsivätkin perille, mun avustuksella. Julmaa... mutta niin on julmaa syödä toisen kukatkin.

Kirvatkin sai kyytiä mäntysuopa-vesiliuoksella ja vakavasti pähkäilen josko kaivaisin koko humalan ylös ja enskeväänä istuttaisin jonkun kärhön tilalle. En tiedä tulisko sitten vain uusia tuholaisia, mutta nyt kyllä opin sen että enemmän pitää kiinnittää huomiota tuholaisiin ja etenkin niiden torjuntaan.