Huomenna mennään Korkeasaareen, Korkeasaareen, Korkeasaareen....

Eipäs mennäkkään ku eilen oltiin.

Sain pari viikkoa sitten lapsuuden ystävältäni viestiä, että lähtisinkö viettämään hänen kanssaan Helsinki päivää. Ehdotuksena oli aamulla kiertelyä hietsun kirppiksellä ja sitten lounaan jälkeen Korkeasaareen sukulaisia moikkaamaan. Mitäpä muutakaan vastasin kuin, että ehdottomasti lähdetään! 

Nimpä eilen aamulla heräiltiin ajoissa ja pienestä sateesta huolimatta junailtiin Helsinkiin. Helsingin asemalta meinattiin samantien lähteä kohti Tikkurilaa kun huomattiin ihanan suloinen junavanhus Valtteri odottamassa kyytiläisiään. Ikkunoista nähtiin sisällä ihania tapettaja ja tunelma näytti olevan muutenkin kuin vuosikymmenten takaa. Ilmaisia lippuja olisi ollut tarjolla, mutta päädyttiin kuitenkin jatkamaan matkaa kohti kirpparia. Muutama kuva kuitenkin räpsästiin, mutta valitettavasti kaikki päivän kuvat ovat ystäväni puhelimessa. 

Kävellessä katseltiin ihania näyteikkunoita ja kaupunki näytti heräilevän sateisen sumuiseen lauantai aamuun.

Hieman epäiltiin olisiko kirpparialue sään takia aivan tyhjä, mutta jo kaukaa nähtiin ihmismassat ja paljon pöytiä. Mahan kurina hillitsi ryntäämistä suoraan pöytien ääreen ja herkkukojusta valkattiin lihapiiraspalaset ja juotavaa. Herkkujen jälkeen lähdettiin kiertelemään pöytiä ja melko pian todettiin hauska reaktio ihmisissä.
Jos pysähdyit kojulle missä ei ollut vielä muita asiakkaita, hetken päästä siihen ryntää useampi muu ja kohta olet purituksissa tai työnnettynä pois apajiltasi. Siellä tosiaan sai välillä pitää puoliaan jos halusi katsella rauhassa tarjontaa. Mitään aarteita ei lähtenyt mukaan, mutta kiertely oli erittäin viihdyttävää. Paikalla oli 

selkeästi ammattilaisia joilla oli isot kassit mukanaan ja pöydät tutkittiin vauhdilla, etenkin tinkiminenkin oli hallussa. 

Kierroksen jälkeen käveltiin eri reittiä takaisin keskustaan ja mitä me löydettiinkään....Cupcake liike . Aivan ihastuttavan näköinen pieni liike mikä suorastaan huusi meidät tulemaan sisälle. Se oli sisustettu todella nätisti ja tiskissä oli tarjolla muistaakseni 6 erilaista makuyhdistelmää. Mä valitsin mansikkavalkosuklaan ja ystävä raparperimarengin. Yhden kuvan löysin herkuistamme

Mutta....ne näytti paremmalta kuin olivat. Ilmeisesti kakkuset oli tehty etukäteen ja pakastettu, koska mansikat ja raparperit oli kohmeisia ja kakku oli aika kuiva, ei ollenkaan juuri leivotun pehmeä ja maukas. Päällinen oli hyvää, mutta maku oli kyllä kokonaisuudessaan melkonen pettymys, harmi sinällään, koska

liikkeen idea on aivan ihastuttava. 

Matkaa jatkettiin kauppoja kierrellen ja lounaalle päädyttiin Virgin Oiliin. Ensimmäistä kertaa siellä käyneenä en voi kuin kehua. Pääsimme istumaan hämyisen ruokasalin perälle ja ympärillä tuoksui toinen toistaan ihanampi annos. Päädyimme pitsoihin (niitä on useampi suositellut) ja valitsin omaani ilmakuivattua kinkkua, gorgozolajuustoa, herkkusieniä, tomaattikastiketta ja mozzarellaa. Lätty vei kielen mennessään ja pakko oli syödä viimeiseen viipaleeseen asti. Massut täynnä astelimme ulos ja mikä meitä odottikaan...auringonpaiste ja  terassikin oli täyttynyt janoisista lauantaipäivän viettelijöistä. 

Lähdimme ihmismassan mukana kohti kauppatoria ja matkalla pysähdyimme parin eri katusoittajan kohdalle kuuntelemaan hyvää musiikkia. Torilla kojuja ja ihmisiä riitti ja mukaan tarttui rasiallinen vadelmia...ilman matoja. 

Ostimme liput laivaan ja hetken odottelun jälkeen  Vispilä otti meidät kyytiinsä ja lähdettiin kohti Korkeasaarta. Jo junamatkalla huomasimme molempien käyneen euroopan reissuIlla eläintarhoissa ja niimpä innolla odotimme vuosien tauon jälkeen Korkeasaareen pääsyä. Perillä lähdimme kiertelemään saarta ja koska päivä oli parhaimmillaan ja aurinko porotti niin osa elämistä oli päikkäreillään. Emme nähneet simpansseja eikä karhukaan jaksanut korvaansa lotkauttaa meille. Mutta oli kiva kierrellä ja muistella lapsuuden retkiä samaan paikkaan. Harmikseni siellä ei enää ollut vedettäviä kärryjä lapsille vaan ihan normaaleja rattaita. Tosin osa tarhoistakin oli niin korkealla kallioiden päällä, ettei ne ehkä enää olleet käytännöllisiä. 

Pikkuhiljaa alkoi väsyttämään, etenkin jalkoja ja lähdettiin pienemmällä laivalla kohti kauppatoria ja rautatieasemaa. Junamatkalla olikin jo melko hiljaista ja väsymys valtasi molemmat. Kotona kylmä suihku ja jalkoihin viilentävää rasvaa ja hetkeksi ylös. Aivan älyttömän ihana päivä ja melkeimpä voisi ottaa jokavuotiseksi perinteeksi.