lauantai 14. heinäkuuta 2012

Muu muu mustikka

Heräsin aamulla oven kolahdukseen ja W oli tullut kotiin viikon kestäneeltä pohjosen reissulta.
Hieman väsähtänyt reissumies odotti mua alhaalla ja hetken höpöttelyn jälkeen unimasa
veikin voiton. Mutta ompahan oma muru taas kotona.

Toisen unien ajaksi piti keksiä jtn hiljaista tekemistä kun parin päivän sairastelun jälkeen oli
taas virkeämpi olo ja selkä aivan jumissa lepäilyn jäljiltä. Imurointi ei siis käynyt päinsä,
vaikka olisi erittäin tarpeen. Päätin tuumailla hetken aamupalan ja lehden parissa.
Lehdessä oli artikkeli mansikoiden olevan nyt herkullisimmillaan ja siitä se idea sitten lähti.
Pakkanen on sulatettava ennen kuin tämän kesän marjat sinne pakastan.

Ei muuta kuin pari pyyhettä, kippo ja sormikkaat valmiiksi. Pakastimen laatikot siirsin
pöydälle päällekkäin ja päälimmäiseen laitoin kylmäkalleja, koko komeuden päälle
pari pyydettä.





Toki ois ollu fiksumpi sulattaa talvella, mutta se vain jäi ja nyt sainkin sitten kaapia ohutta
jääkerrosta pikin pakastinta. Onneksi kaappi suli suht nopeasti ja tuon hauskan 
näköisen väliaikaispakkasen sisältö pysyi jäätyneenä koko operaation ajan.
Olin jo aikaisemmin ottanut rasiallisen mustikoita sulamaan ja piti keksiä jtn herkullista
jälkkäriä kotiinpaluun kunniaksi. Ajattelin, että mustikkamurupiirakka ois ihanaa pitkästä aikaa.
Löysinkin kakkutaikurin ohjeen ja kun aineksetkin löyty kaapista niin eikun hommiin.
Pohja oli helppo tehdä ja alle tunnissa piirakka oli valmiina.

Unimasakin päätti herätellä W:n ja hieman tokkurainen reissumies kutsui veljensä
kylään, joten pienellä jännityksellä odotin kommentteja piirakasta. W:n normaali
kommentti ois ollut : vähän on kuivaa. Herra ei oikein syty kuivakakuista, kääretortuista,
leivoksista tai viinereistä ku aina ne on muka kuivia.
Mutta tällä kertaa kommentit oli kehuvia (ehkä muutaman uhkaavan katseen jälkeen
ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kehua) mutta muiltakin sain vilpittömiä kehuja, joten 
kun itse tykkäsin todella paljon niin eiköhän nuo muutkin. Pohja oli ihanan mehukas
ja nokare jäätelöä kruunasi makuelämyksen. Ehdottomasti voin suositella ja varmasti
tulen tekemään toistekin. Pakastimessa olisi muitakin marjoja, joten voisi tehdä
vaikka parista eri marjasta sekoituksen ja taikinamuruset päälle niin avot.
Tän hetken suosikki on siis murupiirakat.

Seuraavaksi voisi kyllä tehdä mamman marjapiirakkaa, kun pakkasen yksi lokero on 
täynnä viinimarjoja ja tuskin niistä saan mehujakaan aikaseksi ja uudet marjat jo
alkaa saamaan väriä puskissa. Tän vuoden sato kyllä menee täysin mehuksi, se kun 
varmasti tulee juotua talven aikana.

Mustikoiden ja viinimarjojen lisäksi pakastimesta löytyy puolukkaa, karpaloita
 ja raparperia. Viinimarjat on ainoot mistä olisi kiire päästä eroon, mustikoista tulee
varmasti tehtyä kiisseliä, smoothieita tai piirakkaa. Puolukoista vispipuuroa tai hilloa
pataruokia säväyttämään. Karpaloita kiikutan äidille, ne on hänen herkkua jäisenä.

Eli tehtävänä ois urakalla leipoa tai käyttää muuten viinimarjat ja sitten käydä 
hankkimassa mansikoita pari laatikollista ja jos vielä eksyisi mustikkametsäänkin. 

Syksymmällä ehdottomasti haluan sienimetsään ja opetella käyttämään muitakin
kuin herkkusieniä ruuanlaitossa. 

Millaisia varastoja teillä on ja miten säilytätte marjat ja sienet? 











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti