Aurinkoa ja unohtumattomia kokemuksia Intiassa

Ystäväni häiden jälkeen oli loistava aika lähteä Intiaan lomailemaan. 

Ystäväni häät vietettiin 12.5 ja jo 17.5 lensin ensimmäisen lentoni kohti määränpäätä. 

Tiedossa oli monta lentoa ja yksi junamatka, joten matkustin yhdellä reissulla

enemmän kuin normaalisti vuoden aikana. Helatorstain aamuna jännitys ja innostus

iski melko voimalla ja hieman oli vaikeaa pysyä paikoillaan. Iltapäivällä ajoissa
lähdettiinkin hakemaan lentoseuralaistani ja suunnattiin kohti lentokenttää.
Edessä oli 6h yölento Helsingistä Intiaan Delhin lentokentälle. Lento sujui hyvin,
tosin unesta ei ollut tietoakaan joten muutama leffa tuli katsottua. 

Delhissä koneesta astuessani vastassa oli sumuinen, mutta kostean kuuma ilmasto. 

Jännä fiilis kun samantien tuntui stressi ja väsymys häviävän ja suorastaan imin
kaiken eteentulevan muistiini ja  innoissani katselin ympärilleni. Delhissä odottelimme
hetken lentoa Puneen, joka oli muutaman tunnin pysähtymispaikkamme. Delhi-Pune
lennolla jo unikin maittoi, joten Punen vajaan 40 asteen lämpö helli mukavasti unista
matkustajaa perillä. Meitä odotti vastaanottokomitea ja pääsin halaamaan seuraavien
6 päivän matkakumppaniani, pikkusiskoani. Siskokset pääsivät ensimmäistä kertaan
kahdestaan reissaamaan ja päämäärämme oli Gooan Galanguta ranta. 

Hetken sain hengähtään ennen kuin lähdimme kohti Punen rautatieasemaa.
Rautatieasemalla ei saanut kuvata, mutta tuskin sitä kaikkea mitä koin vain hetken aikana,
olisi kuviin saanutkaan vangittua. Ihmisiä oli ihan älyttömästi, oli todella kuuma ja
hajutkin melkoiset. Laiturilla oli isoja kasoja tavaroita, matkalaukkuja ja perheitä
odottamassa juniaan. Ihmismassan seassa makasi erittäin huonokuntoisen näköisiä
ihmisiä ja vaikka meillä oli kiire etsiä oikea junan vaunu, iski näiden ihmisten näkeminen
suoraan sydämeen. Tälläistä en ollut kokenut aikaisemmalla Intian reissullani. Oikean
junavaunun löytyminen ei ollutkaan ihan yksinkertaista, mutta vihdoin pääsimme
oikeille sängyille ja kahlitsimme matkalaukut sänkyjen alle kiinni. Tämä näytti olevan
ihan normaali käytäntö paikaillisillakin. Alla kuva asemalta junan ikkunan läpi otettuna. 

Tässä kuva sängystä, verhojen avulla sängyistä tuli 4 hengen loosseja ja käytävällä

oli vielä 2 sängyä joiden edessä oli omat verhot. 

Maisemia matkalta

Meillä oli paikat käytävällä, joten pääsimme katselemaan maisemia niin
pitkään kuin oli valoisaa. Junassa kierteli paljon ruokien ja juomien myyjiä,
mutta meillä oli omat eväät mukana. Ensimmäiset tunnit menivät jutustellessa
ja kun alkoi pimentyä niin pikkuhiljaa unikin alkoi maittaa.
Nukkuminen oli melko katkonaista ja hikistä, mutta teki hyvää kun valvoin lähes
36h putkeen. Siskoni onneksi herätteli ollessamme vain 20min päässä oikeasta asemasta,
muuten olisimme saattaneet matkustaa aijottua pidemmälle, vaikka olimme
juuri matkustaneet 13h. Saimme nopeasti taksin juna-asemalta ja iloiset, mutta
väsyneet suomineidot pääsivät viimeiselle etapille Galangutaan hotelliimme.
Taksimatka kesti vajaan tunnin ja perillä huoneemme ei ollut vielä valmiina,
joten lähdimme rannalla ihastelemaan auringonnousua ja syömään aamiaista.

Ruoka ja juomat olivat erittäin hyviä koko reissun aikana, ihastuin tuolloin
ensimmäisellä aamiaisella tuoreeseen vastapuristettuun ananasmehuun, jota
tilasinkin jokaisen aterian juomaksi . Otin kaikista ruuista kuvia, mutta hauskin
ateriani oli tämä kokonainen kala. Kala oli erittäin hyvää, mutta sitä oli aivan
älyttömän paljon, joten ahneella tuli täysi vatsa ja ravintolan koirakin sai aterian.

Ravintoloissa kierteli hennatatuointien tekijöitä ja päätin ottaa kokeeksi

kuvan sääreeni, jospa joskus sen oikeankin tatuoinnin ottaisi.

Ihastuin hennaani täysin ja taisinkin hehkuttaa sitä koko päivän.
Henna on vieläkin reilun viikon jälkeen sääressäni ja olisi kiva saada se uudelleen

tummemmaksi. 

Hotellimme oli Chalston Beach Resort http://www.chalstoningoa.com/

ja hotellia+ lisärakennuksia ympäröi todella kaunis puutarha.
Huoneemme oli iso ja ilmastoitu, henkilökunta todella ystävällistä ja
ympäristö hurmaava. 

Hotellimme oli suoraan rannan läheisyydessä ja pääsimme kaunista polkua

pitkin rannalle. Gooan sesonkikausi oli jo päättynyt ja paikalliset olivat

tulleet lomailemaan. Joten me vitivalkoiset suomineidot olimme enemmän

nähtävyys kuin paikka itsestään. Salaa ja ihan suoraankin meitä kuvailtiin

ja tultiin jopa pyytämään yhteisiin kuviinkin. Tähän ei kuitenkaan suostuttu

bikinit päällä, siinä olisi ollut perhealbumiin huvittava kuvakollaasi.

Näimme koko Gooalla oloaikana vain muutamia ulkomaalaisia, joten 

oli ihana kun ei kuullut suomea joka paikassa eikä tarvinnut katsella

turistin örvellystä. Voin täysin suositella paikkaa turistukauden ulkopuolellakin.

Vietimme päivämme täysin rentoutuen, emmekä lähteneet retkille

tai muutenkaan tutkailemaan paikkoja pidemmälle.
Kävimme rannalla tai altaalla ottamassa aurinkoa, shoppailimme ja

kävimme syömässä hyvin. Melko hyvin aika niiden parissa kuluikin,

vaikkei päivät pelkästään aurinkoa ottaessa kulunut. Tosin
aurinkorasvan kerroin oli 60, joten käry ei käynyt.
Kiitos siitä myös aurinkovarjoille. 

Iltaisin rannalle tuotiin ravintoloiden pöydät ja tuolit, sytytettiin kynttilät

ja tarjoiltiin candlelight dinner. Parina iltana taisi olla ilotulituskin, tosin

kuulimme vain äänen. 

Erään shoppailureissun aikana päädyimme Gooan toiselle rannalle,

mutta siellä olikin vastassa suljetut ravintolat, kaupat ja rantakin

oli hiljainen. Onneksi olimme valinneet toisen rannan, tuolla

olisi ollut hieman ikävä kävellä iltaisin. 

Vietimme oman candlelight dinnerin tiistai iltana ja tein ikävän erehdyksen
ruokaani valitessa....salaatti ulkomailla ei aina ole paras vaihtoehto.
Tämä ilta päätyikin sairastumisiin ja seuraavana aamuna sain lääkäriltä
lääkkeet ja olo onneksi parani ennen viimeistä päivää Gooalla.

Tässä viimeisen iltani illallinen...olo oli muuten jo hyvä, mutta

muuta en uskaltanut syödä. 

Torstaina teimme viimeiset shoppailut ja lähdimme taksilla Goan lentokentälle.
Vajaan tunnin lennon jälkeen olimme taas Punessa ja vietimme pikkusiskoni

läksiäisiä ja valmistujaisjuhlia. Ennen valmistujaisjuhlia oli aika puhdistaa rantaelämän

pölyt käsistä ja jaloista eli varasin ajan manikyyriin ja pedikyyriin. Jalkahoidot ei ole

mulle mieluisinta, koska kutian älyttömästi ja jälleen kerran sain virnuiluja osakseni kun

hihkun ja kiemurtelin osan hoidosta. Mutta sitten olikin mukava laittautua juhlakuntoon.

En varmaan koskaan tule pääsemään yhtä hienoihin valmistujaisjuhliin, juhlapaikkana
oli hienostohotelli ja tarjolla oli ruokaa ja juomaa. Tunnelma oli kuitenkin lämmin ja
hieman haikeakin. Jokaisesta oppilaasta kerrottiin muutama hauska sana ja näytettiin
lapsuudenkuva. Lopuksi jokainen sai käärön (todistuksen) ja hattu heitettiin ilmaan. 

Sen hetken tunnetta on vaikea kuvailla muuten kuin, että olen erittäin onnellinen

ja ylpeä pikkusiskon saavutuksesta. 

Juhlien jälkeen oli kotiinpaluun aika. Matkalla lentokentälle oli hieman ruuhkaa, mutta ei
normaalien ajoneuvojen muodossa vaan näiden vuohien. Kuskimme hidasti sen verran,
että sain räpsittyä pari kuvaa näistä kulkijoista.

Parin tunnin lennon jälkeen Delhissä meitä odotti hotellin kuski, joka vei meidät

yömajaamme. Olin kuvitellut pääseväni hieman rupusempaan majapaikkaan,

mutta pikkolon kasatessa laukkujamme ja hotellin aulan nähdessäni totesin, että

olisin voinut laittaa hieman siistimmän asun ja vaikkapa meikata. Olin suunnitellut,

että käymme ravintolassa syömässä, mutta päädyimme tilaamaan iltapalan huoneeseen.

Toinen iloinen yllätys oli, että näimme suoraan ikkunastamme hääjuhlaan jossa musiikki

soi ja vieraat herkuttelivat notkuvien pöytien ääressä. Juhlinnan äänet eivät häirinneet

vaan nukuimme tyytyväisenä ja aamulla pääsimmekin vihdoin Helsingin lennolle.

Aivan ihana reissu takana ja vaikka viikon verran mennyt päästessä eroon jetlagista niin

silti uutta reissua jo suunnitellessa.